Tervetuloa seuraamaan Rajamaan suvun tarinaa. Tarinan tekijä on sama kuin nuorena kuolleen Mustamäkien suvun, joka lopetettiin koska eräs henkilö ei muistanut ottaa varmuuskopioita -.-' Joo, tiedän, noloin moka maailmassa.... Mutta ei vatvota sitä lainkaan. Carmine Rajamaa on tumma nuori kaunotar, joka on juuri saapunut yliopistolle. Tavoite perhe, elämäntavoite HELPPO kultavuosipäivä ja pääaine psykologia. Pelausta rajoittavat tavallisten legacysääntöjen lisäksi handicapit Matriarchy, Free Roaming Ghosts ja One Way Street, joista heruu yhteensä 5 pistettä.


Eräänä kauniina päivänä SimCityn yliopistolla, erään tavallisen asuntolan pihaan kävelee tyttö. Tyttö, joka on erilainen.


Tyttö on Carmine Korpi-Rajala, kauan Kaukamaassa salaa eläneiden alienien sukua. Carmine kantaa geeneissään perheensä suurta salaisuuta, vaikka kaikki mitä hän haluaa on olla tavallinen sim, jolla on kaunis talo ja ihania lapsia. Sen takia hänet karkoitettiin Kaukamaasta kauas Simlandian toiselle puolelle Paikkala -nimiseen kaupunkiin ja aivopestiin, unohtamaan kaikki: kaikki perheestään, salaisuudesta, elämästään, itsestään ja muista. Nyt hän aikoo aloittaa uuden elämän hankkimalla yliopistotutkinnon ja sehän onnistuu missä muuallakaan kuin yliopistolla.


Heti huoneen varattuaan Carmine alkaa ystävystyä naapurihuoneessa elelvän Mataliinan kanssa...


...ja pian hän löytää itsensä virnistelemästä pihalla vedellä täytetyn muovipussin kanssa. No, mikäs siinä, hän ajattelee. Maassa maan tavalla, eikö, ja jos on pakko heitellä vesi-ilmapalloja, niin kai se(kin) pitää tehdä.


Kipeästi alitajunnassaan kotiin kaipaava Carmine hiippailee yöllä katselemaan taivaalle, jos näkisi jotakin  vaikkapa perheeseen viittaavaa. Mitään sellaista ei kuitenkaan näy, vain pari kuuta, huimasti tähdenlentoja ja outo ohi liitänyt punamekkoinen brunetti.


Carmine pitää kroppansa kunnossa ja elää hetken kuin aivan tavallinen sim...


...ja onnea kasvattaa myös tämä ihmekone, joka turvaa loppuvuosien opiskelumenestyksen. Vaikutusvaltakaan ei ole paha asia. Nyt Carminelle jää aikaa lähteä kaupungille heilumaan.


Carmine kerää yliopistoaikansa kahtena ensimmäåisenä vuotena 8 ystävää ja roimasti vaikutusvaltaa. Siitä, että ystäviin kuuluu myös lehtori, ei ole mitään haittaa ainakaan arvosanojen kannalta, ja Carmine porhaltaakin pitkälle. Mutta rakas pitäisi myös hankkia, joten ei muuta kuin taksi paikalle ja Stadiin.


Ensiksi Carmine tapaa kulmakuppilassa hurmaavan Sulhon, pätevän sulhoehdokkaan, jota ei kuitenkaan näytä kiinnostavan. Jätkä vain istuksii baarituolissa Carminen jutteluyrityksistä huolimatta, ja tyttö ymmärtää lopulta antaa olla ja jatkaa etsintää.


Seuraava kandidaatti on vampyyri, jonka kanssa jutut sujuvat vain tiettyyn pisteeseen - eikä se ole kello seitsemän aamulla vaan se, kun Carmine ei satukaan pitämään samoista asioista kuin Kreivi-herra. Pitää siis jatkaa etsintää.


Lopulta Carmine löytää ystävällisen sielun rakastamaan häntä ja pitämään hänestä sellaisena kuin hän on! Tulevan miehen nimi on Taavi, mutta kukapa siitä oikeastaan välittää. Taavi ja Carmine päätyvät ensitreffeileen pienen juttutuokion jälkeen.


Viimeiset kaksi vuotta Carmine tienaa elantonsa enimmäkseen soittamalla kitaraa ja maalaamalla ja maksimoi samalla luovuutensa. Tulot ovat epävakaat ja surkeat, mutta lopulta, miljoonan punaisen timantin, yömyöhään maalatun taulun ja baarissa soittaen vietetyn päivän jälkeen Carminen omaisuus nousee yli viidentoistatuhannen. Eikä siitä ole kerrassaan mitään hyötyä.


Carmine pääsee salaseuraankin, mutta sen kolmestakymmenestä tuhannesta simoleonista yksikään ei tartu Carminen mukaan. Hieno puku, yksi ystävä ja noin 500 väärennettyä simoleonia ovat ainoat muistot salaseurassa vietetystä illasta.


Yliopiston arki jatkuu samanlaisena vuodesta vuoteen: esseitä, alati soiva puhelin, tauluja, luentoja, huippuhienoja treffejä kullan kanssa.


Kunnes eräiden treffien päätteeksi (tai no päätteeksi ja päätteeksi, kyllähän te tiedätte mitä, höm, treffien päätteeksi oikeasti tehdään...) Carmine tarjoaa Taaville sormusta, ja Taavi suostuu. (Huomatkaa Sulho-epäsulho taustalla 8)) Tulevaisuus on siis kaikilta osin turvattu: on taiteilijanura edessä, aviomies ja... no, siinä se oikeastaan olikin. Mutta mitä muuta muka tarvitsee?


Lopulta Carmine valmistuu pyöreän 5,0:n keskiarvolla ja käyttää viimeiset tuntinsa kampuksella maalaten, käyttäen mielialamasiinaa ja lepytellen kaveriaan, joka raivostui kun Carmine flirttaili toiselle simille. Ihme tyyppi.



Ja sitten onkin aika Carminen kasvaa aikuiseksi ja kulta-aika kampuksella on ohi. Suuri tyhjä tontti Paikkalassa odottaa Carminea. Neito ei edes saanut kaikkein kauheimpia vaatteita (suuri asia minun pelini tapauksessa, terveisin pelaan-neiti-caprit-ja-kauluspaitaa). Mutta rakkaat lukijat, se on loppu nyt, Carminen tarina jatkuu taas seuraavassa osassa (tulossa pian), jossa luvassa on perhe-elämää.