Viime jaksossa syntyivät jo Carminen kaksoset, Christine ja Charmaine, jotka ehtivät kasvaa jo lapsiksi asti. Tässä jaksossa seurataan lapsiperheen onnellista arkea.





Lapsien lapsuudesta on taaperoiän ikuistamattouutta kompensoiden roima liuta kuvia, koska lapset sattuvat olemaan suloisempia kuin taaperot. Kun pysytään kohtuuden rajoissa, lapsiperheen pelaaminen on ihanaa. (Huomatkaahan joissain kuvissa Christinellä haltiakorvat.) Christine aloittaa jo nuorena äitinsä luovan harrastuksen, maalauksen nimittäin, ja saahan siitä jonkin verran rahaa. Jos Christine siis ehtii saada teoksiaan valmiiksi ennen kuin joku muu perheenjäsen raivaa ne omien teostensa tieltä.


Tilannekatsaus: loistavaa. Kaikki Carminen toiveet ovat käyneet toteen: on perhe, rahaa ja taiteilijanura käsillä, mies tienaa neljänä päivänä viikossa 933 simoleonin palkkaa ja Carmine voi keskittyä elämäänsä kotiäitinä 110-prosenttisesti. Elämä on ihanaa, eikös vain?


Odottamaton käänne eräiden treffien (Taavin kanssa, totta kai) jälkeisenä päivänä: Christine joko harjoittelee tulevaa putkimiehen uraa varten tutkiskelemalla pönttöä tai sitten on kyse vauvan aiheuttamasta aamupahoinvoinnista. Kumpi tahansa, paha asia.



Raskaus sujuu hyvin ja toinen synnytys käynnistyy melkein identtisesti kuin ensimmäinen, paitsi että nyt pilttejä putkahtaa vain yksi ainut normaalin värinen. Mutta se on poika, joten Taavi saa päättää nimen - siitä tulee Elmeri. Elmeri saa söpön huoneen siskojensa vierestä.


Päätin, että Elmeristä tulee suvun kannalta täysin hyödytön musta lammas. Onneksi Elmeri on kuitenkin kiltti piltti: hän vain kakkii vaippoihinsa, eikä koskaan syö tai kaipaa esim. hellyyttä. Hyvä että tottuu varhaisessa vaiheessa.


Taavi ja Carmine päättävät, että on aika ryhtyä karistamaan raskauskiloja (Taavi käyttäytyy koko ajan kuin raskaana oleva nainen, kaikki tarpeet laskevat koko ajan). Onhan siitä jo aikaa, kun Christine viimeksi kuntoili - eikös se ollut, hmm, yliopistossa?



Aika kuluu nopeasti (ei sillä etten olisi ottanut tarpeeksi kuvia), ja jo näin pian vietetään kolmen simin yhteistä syntymäpäivää. Charmaine ja Christine kasvavat teineiksi. Charmine on muuten suloinen, mutta hänellä on auttamattomat tihrusilmät, mutta Christine on kaikin puolin varsin söpö. Christine - mun tyttö 4ever. Charmaine saa tavoitteekseen mammonan ja Christine tavoittelee romanssia.



Niin, perheen yhteinen syntymäpäivä. Aika on kuljettanut Carminea jo kauas eteenpäin ajoista, kun hän oli vielä opiskelijatyttönen valkoisessa mekossa, ja on jo hänen aikansa rapistua. Charminesta tulee varsin reipas, hieman drowhaltiaa muistuttava mummoilmestys, nyt tarvitaan vain uusi tukka ja uudet kuteet.

Tämä osa loppuu vasta nyt tähän. Kiitos kaikille lukijoille, kertokaahan mielipiteenne, niitä arvostetaan. Ensi jakso ilmestynee kahden viikon sisään.

Viime osassa legacyn aloittaja, Carmine Rajamaa, puski läpi yliopiston ja kihlautui, hankki 12 perheystävää ja maksimoi luovuutensa siinä sivussa. Nyt Carmine on upouusi aikuinen ja häntä odottaa uusi elämä Paikkalan reunamilla, suurensuurella ylijäämätontilla. Carminen kovasti toivoma uusi elämä on jo melkein alussa, valmiina olemaan juuri sellainen kuin hän on uskaltanut uneksia.


Tuumasta toimeen. Heti tiettyjen tavaroiden hankkimisen jälkeen Carmine käy pöntöllä ja siirtyy heti maalaamaan. *jipii* Enää en alistu huonot tarpeet-huomenna vapaapäivä-ylennys-ei enää vapaapäivää -rumbaan. Carminesta tulee taidemaalari (eli joka päivä on vapaapäivä!), ja ensimmäisestä maalauksesta tarttuu kuusisataa.


Käärittyään parista taulusta rahaa tietokoneeseen ja roimasti luovaa itsevarmuutta, Carmine siirtyy tietokoneen kimppuun. Eikä suinkaan työpaikkaa hakemaan, vaan kirjoittamaan romaania. Luovuus täysillä ja tarvemasiina ovat varma yhdistelmä, ja tuotelmasta kääriytyy kolme tonnia yönmustaan kouraan.


Myös ihmissuhteista (ja platinamielialasta) pitää yksin asuessa huolehtia, ja se hoituu parhaiten unelmatreffein avulla. Carmine saa kihlatultaan pontta ja inspiraatiota - ja neljä (!!!) elämäneliksiiripulloa (pisteitä varten).


Kultasesta on rahallistakin apua: pussista poksahtaa kallis teleskooppi, aka 1200 simoleonia. Kiitos, hani.


...ja pian Carminella on näin hieno talo pystyssä. Pihalla kelpaa maalata, jos sisällä odottaa kuiva luksuspeti ja keittiö pöytineen.


Carmine saa pian myös seuraa taloonsa. Hän ja sulhonsa halaavat treffien päätteeksi yhteenmuuton merkiksi. Taavi tuo taloon vain kahdeksan ja puoli tonnia, jolla saa tapetit ja lattiat, mutta ei se haittaa, jos kymppitonni on jo omasta takaa.



Pari onnessaan vaihtaa sormuksia niin pian kuin on mahdollista, ehkä osin siksi, että Carmine on jo käynyt halimassa pönttöä, eli siis Rajamaa juniori taitaa olla tulossa ja avioton lapsi olisi Carminelle suuri häpeä. Hän kokee tärkeän päivänsä rumassa Maxisin puvussa jota naapuritkin tuijottavat, mutta ei auta, en muistanut hankkia parempaa.


Pian häiden jälkeen Rajamaa junior alkaa näyttää jonkinlaisia elonmerkkejä itsestään. Carminen vatsa olisi pullistunut, mutta kirotkaamme tyhmät ja aivan liian tiukat YE:n mukava tulelet vaatteet, joiden alta masu ei pääse pullottamaan.




Tietenkin on odotettavissa myös synnytys, joka tapahtuu jotenkin niin kliseisesti keittiön lattialla. Carmine pullauttaakin ulos kaksi vauvaa - joista toinen vaikuttaa melko vihertävältä, mutta ei se varmaan haittaa. Tuskin se edes on mitään vakavaa. Tuo hassunvärinen kalju saattaa kylläkin olla. Normaalinvärisestä tulee Charmaine ja vihreästä Christine Rajamaa.


Synnytyksen jälkeen seuraa kolmen päivän melko hiljainen ajanjakso, johon kuuluu neljän perheenjäsenen kirkkaan vihreä mieliala. Sitten onkin jo vuorossa lapsukaisten taaperoituminen - nyt nähdään kumpi kakaroista on söpömpi, ja näinollen perijä.


Christine ja mystinen ihosairaus. Ei väliä, vaikka toinen tyttö olisi kuinka Pixie Rot, mutta tihrusilmäisellä Charmainella ei ainakaan ole toivoakaan perijäksi, vaan päätän suosia ihosairaudesta kärsivää Christineä (onni, ettei se periydy). Christinestä tämä kuva on ainoa, Charmainesta en tainnut napata yhtään kuvaa taaperoaikana - tai sitten pelini on ilkeä minulle.

Kuten sanoin, lasten kultaisesta taaperoajasta ei ole lainkaan kuvia, vaikka tytöt tekivätkin kaikenlaista suloista: joivat mahtimaitoa, leikkivät karismapupulla ja logiikkapalikoilla, oppivat kaikki kolme taaperotaitoa ja leikkivät keskenään. Kaiken kaikkiaan tytöt olivat todella suloisia. Mun moka.



Pitkän onnellisen ajan jälkeen lapsista tulee lapsia, vihdoin kykeneviä täyttämään itse omia tarpeitaan. Syntymäpäivä sattui juuri perjantaille. Tämä osa päättynee tähän, ensi jaksossa nähdään lapsiperheen arkea ja onnellista aikaa.

Tervetuloa seuraamaan Rajamaan suvun tarinaa. Tarinan tekijä on sama kuin nuorena kuolleen Mustamäkien suvun, joka lopetettiin koska eräs henkilö ei muistanut ottaa varmuuskopioita -.-' Joo, tiedän, noloin moka maailmassa.... Mutta ei vatvota sitä lainkaan. Carmine Rajamaa on tumma nuori kaunotar, joka on juuri saapunut yliopistolle. Tavoite perhe, elämäntavoite HELPPO kultavuosipäivä ja pääaine psykologia. Pelausta rajoittavat tavallisten legacysääntöjen lisäksi handicapit Matriarchy, Free Roaming Ghosts ja One Way Street, joista heruu yhteensä 5 pistettä.


Eräänä kauniina päivänä SimCityn yliopistolla, erään tavallisen asuntolan pihaan kävelee tyttö. Tyttö, joka on erilainen.


Tyttö on Carmine Korpi-Rajala, kauan Kaukamaassa salaa eläneiden alienien sukua. Carmine kantaa geeneissään perheensä suurta salaisuuta, vaikka kaikki mitä hän haluaa on olla tavallinen sim, jolla on kaunis talo ja ihania lapsia. Sen takia hänet karkoitettiin Kaukamaasta kauas Simlandian toiselle puolelle Paikkala -nimiseen kaupunkiin ja aivopestiin, unohtamaan kaikki: kaikki perheestään, salaisuudesta, elämästään, itsestään ja muista. Nyt hän aikoo aloittaa uuden elämän hankkimalla yliopistotutkinnon ja sehän onnistuu missä muuallakaan kuin yliopistolla.


Heti huoneen varattuaan Carmine alkaa ystävystyä naapurihuoneessa elelvän Mataliinan kanssa...


...ja pian hän löytää itsensä virnistelemästä pihalla vedellä täytetyn muovipussin kanssa. No, mikäs siinä, hän ajattelee. Maassa maan tavalla, eikö, ja jos on pakko heitellä vesi-ilmapalloja, niin kai se(kin) pitää tehdä.


Kipeästi alitajunnassaan kotiin kaipaava Carmine hiippailee yöllä katselemaan taivaalle, jos näkisi jotakin  vaikkapa perheeseen viittaavaa. Mitään sellaista ei kuitenkaan näy, vain pari kuuta, huimasti tähdenlentoja ja outo ohi liitänyt punamekkoinen brunetti.


Carmine pitää kroppansa kunnossa ja elää hetken kuin aivan tavallinen sim...


...ja onnea kasvattaa myös tämä ihmekone, joka turvaa loppuvuosien opiskelumenestyksen. Vaikutusvaltakaan ei ole paha asia. Nyt Carminelle jää aikaa lähteä kaupungille heilumaan.


Carmine kerää yliopistoaikansa kahtena ensimmäåisenä vuotena 8 ystävää ja roimasti vaikutusvaltaa. Siitä, että ystäviin kuuluu myös lehtori, ei ole mitään haittaa ainakaan arvosanojen kannalta, ja Carmine porhaltaakin pitkälle. Mutta rakas pitäisi myös hankkia, joten ei muuta kuin taksi paikalle ja Stadiin.


Ensiksi Carmine tapaa kulmakuppilassa hurmaavan Sulhon, pätevän sulhoehdokkaan, jota ei kuitenkaan näytä kiinnostavan. Jätkä vain istuksii baarituolissa Carminen jutteluyrityksistä huolimatta, ja tyttö ymmärtää lopulta antaa olla ja jatkaa etsintää.


Seuraava kandidaatti on vampyyri, jonka kanssa jutut sujuvat vain tiettyyn pisteeseen - eikä se ole kello seitsemän aamulla vaan se, kun Carmine ei satukaan pitämään samoista asioista kuin Kreivi-herra. Pitää siis jatkaa etsintää.


Lopulta Carmine löytää ystävällisen sielun rakastamaan häntä ja pitämään hänestä sellaisena kuin hän on! Tulevan miehen nimi on Taavi, mutta kukapa siitä oikeastaan välittää. Taavi ja Carmine päätyvät ensitreffeileen pienen juttutuokion jälkeen.


Viimeiset kaksi vuotta Carmine tienaa elantonsa enimmäkseen soittamalla kitaraa ja maalaamalla ja maksimoi samalla luovuutensa. Tulot ovat epävakaat ja surkeat, mutta lopulta, miljoonan punaisen timantin, yömyöhään maalatun taulun ja baarissa soittaen vietetyn päivän jälkeen Carminen omaisuus nousee yli viidentoistatuhannen. Eikä siitä ole kerrassaan mitään hyötyä.


Carmine pääsee salaseuraankin, mutta sen kolmestakymmenestä tuhannesta simoleonista yksikään ei tartu Carminen mukaan. Hieno puku, yksi ystävä ja noin 500 väärennettyä simoleonia ovat ainoat muistot salaseurassa vietetystä illasta.


Yliopiston arki jatkuu samanlaisena vuodesta vuoteen: esseitä, alati soiva puhelin, tauluja, luentoja, huippuhienoja treffejä kullan kanssa.


Kunnes eräiden treffien päätteeksi (tai no päätteeksi ja päätteeksi, kyllähän te tiedätte mitä, höm, treffien päätteeksi oikeasti tehdään...) Carmine tarjoaa Taaville sormusta, ja Taavi suostuu. (Huomatkaa Sulho-epäsulho taustalla 8)) Tulevaisuus on siis kaikilta osin turvattu: on taiteilijanura edessä, aviomies ja... no, siinä se oikeastaan olikin. Mutta mitä muuta muka tarvitsee?


Lopulta Carmine valmistuu pyöreän 5,0:n keskiarvolla ja käyttää viimeiset tuntinsa kampuksella maalaten, käyttäen mielialamasiinaa ja lepytellen kaveriaan, joka raivostui kun Carmine flirttaili toiselle simille. Ihme tyyppi.



Ja sitten onkin aika Carminen kasvaa aikuiseksi ja kulta-aika kampuksella on ohi. Suuri tyhjä tontti Paikkalassa odottaa Carminea. Neito ei edes saanut kaikkein kauheimpia vaatteita (suuri asia minun pelini tapauksessa, terveisin pelaan-neiti-caprit-ja-kauluspaitaa). Mutta rakkaat lukijat, se on loppu nyt, Carminen tarina jatkuu taas seuraavassa osassa (tulossa pian), jossa luvassa on perhe-elämää.